Harrastustoiminta oli varsin vilkasta maaseutukylissä viime sotien jälkeisinä vuosina ja vuosikymmeninä. Kun kansakunta alkoi toipua sotien aiheuttamista koettelemuksista hakeuduttiin innolla mitä erilaisimpien vapaa-ajan harrastusten pariin. Seuroja ja yhdistyksiä oli runsaasti ja opintokerhotoiminta vilkasta. Toimintaa oli kaikenikäisille niin henkisen kulttuurin kuin urheilun ja liikunnan parissa.
Kun sitten elinkeinorakenne muuttui ja alkoi voimakas teollistumisen kausi ja kun sivuansiomahdollisuudet kylissä jatkuvasti vähenivät, muutti nuorta ja työkykyistä väkeä suurin joukoin Etelä-Suomeen ja muille teollistuneille seuduille. Väen harvetessa harrastusmahdollisuudet vähenivät olennaisesti. Meidät jäljelle jääneet valtasi eräänlainen henkinen lama, apatia, emme pystyneet vähentynein voimin ylläpitämään toimintaa.
KYLÄTOIMINTALIIKE ALKOI 1970 LUVUN LOPPUVUOSINA
Kiteen kunnan kymmenes kylätoimikunta perustettiin Niinikumpuun 10.4.1981. Kylältämme esitetyn toiveen mukaisesti kunta toimi kyläkokouksen koollekutsujana. Kuntaa kokouksessa edusti hallintojohtaja Jaakko Turunen. Kokous pidettiin koulun yläluokassa ja ”tupa” oli täynnä väkeä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Koivikon tilan silloinen tilanhoitaja Isto Suominen. Jaakko Turusen alustuksen pohjalta käytiin vilkas keskustelu, jonka tuloksena päätettiin yksimielisesti perustaa Niinikummun kylätoimikunta.
Kylätoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Veikko Holopainen ja jäseniksi Rauni Heikkinen, Sirpa Pakarinen, Auvo Björn, Markku Murtonen, Yrjö Savolainen, Reetta Suominen, Tapio Barck ja Kauko Leinonen. Valitulle toimikunnalle esitettiin runsaasti toivomuksia alkavaa toimintaa varten.
Äitienpäiväjuhlat olivat ensimmäinen kylätoimikunnan aloitteesta järjestetty tilaisuus. Kun koulu oli vielä toiminnassa, oli ohjelma-apua hyvin saatavissa. Juhannusjuhlat olivat alusta alkaen hyvin suosittuja. Heti ensimmäisenä kesänä järjestettiin myös rantakalatilaisuus. Se sattui sateiseksi sunnuntaipäiväksi. Ei ollut kattoa pään päälle ja soppalautanen oli laitettava syötäessä mättäälle tai kannon päähän. Tällöin päätettiin, että jonkinlainen katos tarvitaan näitä yhteisiä kokoontumisia varten.
Vuosi 1982 oli vilkkaan toiminnan aikaa. Kylän rantaan rakennettiin keittokatos. Linja-autojen odotuskoppeja toivottiin eri puolille kylätoiminta-aluetta. Kylätoimikuntien yhteinen hiihtopäivä järjestettiin Niinikummussa. Kylätoimikunta järjesti myös yleiset pilkkikilpailut Ätäsköllä, yhteislaulutilaisuuksia, urheilukilpailuja ym. Keittokatoksen ohella rakennettiin myös ilmoitustauluja, joita pystytettiin sopiviin paikkoihin kylän teiden varsille.
Kunnalle tehtiin aloite uuden koulutalon rakentamisesta Niinikumpuun. Sitä ei saatu, mutta kunta teetti vuonna 1983 varsin mittavan remontin entiselle koululle. Samana vuonna aloitti opintokerho kyläperinteen tallentamisen. Työtä jatkettiin vielä seuraavan vuoden puolella. Rannalle rakennettiin laiturit ja halkovarasto, jonka yhteyteen tulivat pukeutumiskopit ja puuceet. Viljo Hämäläiseltä ostettiin rannan tuntumassa ollut rakennus kylätoimikunnalle. Hiihtokilpailut järjestettiin sekä henkilökohtaisina, että kylän osien välisenä viestinä. Myös kesällä kilpailtiin. Urheilutoimintaa suunnittelemaan ja järjestämään perustettiin urheilutoimikunta, joka toimi ansiokkaasti useita vuosia. Ryhdyttiin järjestämään suunnistuskilpailuja ja pitkän tauon jälkeen kylän ympärijuoksuja. Juoksukilpailuja järjesti ennen usean vuoden ajan maamiesseura. Kylien väliset soutukilpailut käynnistettiin.
Muutamina vuosina nimettiin Niinikummun vuoden mies- ja naisurheilijat. Rakennustöistä mainittakoon vielä kyläkeinu, joka rakennettiin kylänrannan yhteisalueelle. Tämä monen hengen keinu oli aikoinaan hyvin suosittu nuorison kokoontumispaikka. Sittemmin keinu rikkoontui talven alla ja tilalle rakennettiin narukiikut.
KYLÄSAUNAN RAKENTAMINEN
Vuoden 1984 lopulla alettiin puuhata lämmönpitävää kokoontumispaikkaa Tiikonrantaan, eräälle jakokunnan omistamista yhteisalueista. Jakokunnalta päätettiin pyytää mahdollisimman pitkäaikaista vuokrasopimusta alueen käytön varmistamiseksi. Jakokunnan kokous päätti, että alue vuokrataan kylätoimikunnan käyttöön ”toistaiseksi” alueen hoitoa ja kunnossapitoa vastaan. Rahavuokraa ei siis ryhdytty perimään. Rakennuslupa haettiin jakokunnan nimissä koska kylätoimikunta ei ollut rekisteröity yhdistys.
Kesällä kyseltiin rahalahjoituksia kyläsaunan rakentamiseen. Parikymmentä taloutta lupautuikin lahjoittamaan hankkeeseen viisisataa markkaa. Kun vielä tarvittava puutavara saatiin lahjoituksina, voitiin hanke käynnistää. Vuonna 1985 rakennus saatiin vesikattoon. Samana vuonna julistettiin Niinikummun kylälaulu- ja vaakunakilpailut. Kyläalbumeihin kopioitavaksi koottiin kylältä vanhoja valokuvia.
KULTTUURIHARRASTUKSET LISÄÄNTYVÄT
Vuoden 1983 syksyllä aloitti näytelmäryhmä toimintansa. Aluksi toimittiin kansalaisopiston alaisena opintopiirinä. Tulevia esiintymisiä varten harjoiteltiin näytelmiä ja muutakin ohjelmaa. Näytelmiä esitettiin kylätoimikunnan ohjelmallisissa iltamissa. Niitä järjestettiin paitsi Kiteellä, myös muissa Keski-Karjalan kunnissa. Näytelmäryhmämme esiintyi monissa muidenkin alueiden tilaisuuksissa. Näin saatiin tuloja rakennushankkeisiin ja muihin kylätoimikunnan menoihin. Vuosien varrella esitettyjä näytelmiä oli toistakymmentä, joista mainittakoon:
*Naisten vuosi
*Remontti
*Juhlapuhe
*Rengin rakkaus
*Elämäntapaus
*Kylän kellot
*Kun lesket lempivät
*Rouva minis-terin vierailu
*Naisellista
*Televisiolähetys Solokkuvuaran koululta
*Hyvä neuvo
*Sheikki Muhammed Maharakti
*Lisäksi lyhyempiä sketsejä ja kuvaelmia
Kassaa kartuttivat myös kylän emännät lahjoittamalla leivonnaisia ja käsitöitä myyjäisiin, joita järjestettiin Kiteen torilla ja seurakuntakeskuksessa.
KYLÄSAUNA VIHITÄÄN
Kyläsauna vihittiin käyttöön kesällä 1987. Samalla pidettiin kylien väliset soutukilpailut, joihin osallistui oman joukkueemme lisäksi joukkueet Taipaleelta ja Muljulasta. Niinikummun kylähistoria valmistui ja se saatiin myyntiin tähän tilaisuuteen. Kyläsaunan rakentamiseen käytettiin rahaa hieman yli 30 000 mk. Kunnan avustusta saatiin 7 000 mk, kylätoimikunnalta 15 000 mk ja loput lahjoituksina kyläläisiltä. Talkootyötä kirjattiin yli 1500 tuntia, jonka päälle tulevat traktori- ja kuorma-autotunnit. Tähän, kuten ei muihinkaan hankkeisiin ole tarvittu pankkilainaa. Omalla toiminnalla ja avustuksilla on voitu kulut peittää. Ratkaisevinta tässä ja myöhemmissäkin hankkeissa on kuitenkin ollut talkootyö ja hyvä talkoohenki.
Samana vuonna teetettiin kylätunnuksin varustettuja T-paitoja sekä päätettiin yhtenäisen kyläpuvun hankkimisesta. Kylän teiden ja risteyksien kunnostamisesta ja kevyen liikenteen väylän rakentamisesta välille Kitee-Lepikko tehtiin aloite jo toiminnan alkaessa ja sitä on uudistettu moneen kertaan. Sirkkajoen ja Ätäskön veden laadun tarkkailua ja toimenpiteitä Kiteen kaatopaikan valumien kurissapitämistä on toivottu myös alusta lähtien. Jopa kaatopaikan siirtämistä muualle ehdotettiin. Ehdotukset tehtiin yhdessä kalastuskunnan kanssa.
TOIMINTA JATKUU VILKKAANA
Kyläsauna sähköistettiin vuonna 1990. Siihen saatiin kunnalta avustusta 5000 mk. Kylätoimikunnan osuus liittymämaksuista oli 6000 mk. Asennustyöt ja tarvikkeet kustansi metsästysseura Kiteen Eräveikot. Edelleen rakennettiin lentopallokenttä ja kaivettiin kaivo. Niinikummun köydenvetojoukkue voitti Kiteen mestaruuden ja osallistui Joensuussa maakunnan mestaruuskisoihin. Hiekanpään yhteisalueelle rakennettiin puucee ja pukeutumiskopit. Papinniemeltä käytiin keräämässä niinipuun taimia, joista viisi istutettiin kylän rantaan. Kyläsaunalla järjestettiin vanhemman väen virkistyspäivä ja Yrjö Savolaisen pellolla rukiinleikkuutalkoot.
Kylälle on rakennettu vuosien varrella useita asuinrakennuksia. Kylätoimikunta on käynyt uudisasukkaiden luona tervehdyskäynnillä. Kylän uudet asukkaat ovatkin lähteneet kiitettävästi mukaan kylätoimintaan. Rotinaperinnettä on ylläpidetty lapsiperheissä vierailemalla.
TULOSTA ON TULLUT
Vilkkaimpina vuosina kylätoimikunta järjesti 25 – 30 yleisötilaisuutta. Useimmat niistä pidettiin omalla kylällä, joitakin muissa kylissä ja pitäjissä. Maksulliset iltamat toivat rahatuloja, jonka lisäksi vilkkaan ja monipuolisen toiminnan tuloksena saimme palkintosijoja ja palkintoja kylätoimintakilpailuissa.
Vuoden 1982 toiminnasta saimme ensimmäisen palkinnon Osuuspankin ja kunnan järjestämässä toimintakilpailussa. Vuoden 1985 toiminnasta tuli kolmas palkinto ja vuonna 1987 olimme toisia. Vuoden kyläksi Niinikumpu valittiin vuoden 1988 toiminnasta. Vuosi 1989 oli ”Elävä maaseutu” –kampanjavuosi. Kiteeltä eläväksi maaseutukyläksi valittiin Niinikumpu. Perusteluissaan valintaraati mainitsee: ”Pitkäjänteisestä, runsaasta ja monipuolisesta sekä omaleimaisesta toiminnasta kylän viihtyvyyden ja yhteishengen hyväksi.” Kävimme Joensuun laulurinteellä juhlatilaisuudessa vastaanottamassa kunnialautasen. Kunnan palkintona saimme 2000 mk. Lisäksi Maaseudun sivistysliitto palkitsi meidät Joensuun kaupunginteatterin yhden miehen näytelmällä ”Kekäläinen”. Näytelmän esitti Niinikummun koululla Arto Heikkilä.
VUOSI 1991 KYLÄTOIMINNAN 10-VUOTIS JUHLAVUOSI
Juhlakokous, johon osallistui 44 henkeä järjestettiin huhtikuun 7. päivänä. Kunnan tervehdyksen kyläkokoukseen toi hallintojohtaja Jaakko Turunen. Jo maaliskuussa järjestettiin hengellisten laulujen yhteislaulutilaisuus yhteistyössä helluntaiseurakunnan kanssa. Osanottajia oli viitisenkymmentä. Tämäkin vuosi oli toiminnaltaan vilkas, kaikki tavaksi tulleet tilaisuudet järjestettiin. Kiteen Huvikeskuksen iltamissa näytelmäryhmämme esitti näytelmän ”Kun lesket lempivät”.
VUOSI 1992 – ITSENÄISYYDEN 75-JUHLAVUOSI
Huhtikuussa pidetyssä itsenäisyysjuhlassa muisteltiin itsenäisyytemme puolesta henkensä antaneita niinikumpulaisia sankarivainajia. Juhlapuheen piti entinen kyläläinen Ville Nenonen. Kiteen mieskuoro juhlisti tilaisuutta isänmaallisilla lauluillaan.
Elokuussa vieraili kyläsaunalla vanhainkodin asukkaita ja henkilökuntaa virkistäytymässä. Syksyllä aloitettiin kansalaisopiston opintopiirinä kyläsuunnittelukurssi. Siinä pohdittiin kylän ongelmia ja keinoja niiden ratkaisemiseksi.
Kylän rannalle rakennetusta kaivosta saatiin aluksi käyttövettä, mutta sen laadun heikettyä vuosien myötä ei siitä lopulta ollut enää saunavedeksikään. Vesipulmaan oli etsittävä ratkaisu. Eri vaihtoehtoja tutkittuamme ratkaisu löytyi. Saimme rakentaa vesijohdon Eero Ikosen maalla olevasta kaivosta. Siitä oli jo ennestään otettu koulun hyvälaatuiseksi tiedetty vesi. Johto vedettiin kesällä 1992. Talkootyötä tarvittiin taas paljon, mutta hyvin se sujui.
KYLÄSUUNNITELMA VALMISTUU ALKUVUONNA 1993
Kyläsuunnitelma esiteltiin kyläkokouksessa koululla 28.2. Suunnitelma monistettiin ja se jaettiin kaikille halukkaille. Yhden kappaleen sai myös tuore kaupunginjohtaja Pekka Ikonen. Suunnitteluryhmän ohjaajana toimi Liisa Timonen.
Kilpailu kylän tunnusesineeksi julistettiin. Ehdotuksia tuli kolme, joista voittajaksi valittiin Salme Karttusen pellavakankainen perinteinen lehtiteline.
LAAVU KANTONIEMEEN
Kantoniemen yhteisalueelle rakennettiin laavu nuotiopaikkoineen. Myös tarpeelliset puuceet rakennettiin metsän suojiin. Rakennushankkeen vastuuhenkilönä toimi Raimo Rouvinen. Hankkeessa isännän rooli oli jakokunnalla. Se hankki rakennustarvikkeet ja huolehti talkooväen muonituksesta. Kylätoimikunta oli apuna töissä ja mukana hengessä.
Keväällä ilmestyi ensimmäinen kylälehden numero. Lehtitoimikunnan ensimmäiset jäsenet olivat Ismo Ruutiainen, Sirpa Pakarinen, Aimo Karttunen ja Raimo Rouvinen. Myöhemmin mukaan tuli Pertti Ikonen. Alusta lähtien vakituisena avustajana on toiminut Veikko Holopainen.
Viimeisenä sotavuonna 1944 oli joensuulaisia opiskelijatyttöjä työpalveluleirillä Niinikummussa. Heidät majoitettiin koululle ja työtä tehtiin ympäristön taloissa. Kutsuimme lehti-ilmoituksella heitä vieraaksemme. Heinäkuun neljäntenä päivänä kyläsaunalle kokoontuikin viisi kesäleiriläistä järjestämäämme tapaamiseen. He kävivät koululla katsomassa entisiä majoitustilojaan ja taloissa, joissa olivat työapuna olleet. Kovasti olivat paikat muuttuneet viidenkymmenen vuoden aikana.
Lokakuussa järjestettiin koululla yhteistyössä vapaaseurakunnan kanssa hengellisten laulujen ilta.
ASUTUSTOIMINNAN MUISTOMERKKI
kylätoimikunta jätti aloitteen yhdessä kylämme maamiesseuran kanssa viime sotien jälkeisen asutustoiminnan muistomerkin saamiseksi Lohelaan. Aloitteeseen suhtauduttiin myönteisesti ja niinpä kesällä 1995 paljastettiin muistomerkki arvokkain juhlamenoin. Asutustoiminnan pääjuhlaa vietettiin Kiteenlahden Partalassa. Maanhankintalain voimaantulosta tuli kuluneeksi vuonna 1995 50 vuotta.
Elokuussa pidettiin Aimo Karttusen pellolla rukiin leikkuutalkoot. Vuosi 1994 oli kansallisen kulttuurin juhlavuosi teemana ”kulttuuri kylän kehitystekijänä”. Kitee ehdotti Niinikumpua valtakunnalliseen vuoden kylä -kilpailuun.
IINA KARTTUSEN JUHLA
Vuoden 1995 merkittävin tapahtuma lienee ollut niinikumpulaisen kulttuurihenkilön, säveltäjän ja runoilijan Iina Karttusen elämäntyön muistojuhla. Kylätoimikunta kantoi päävastuun järjestelyistä, joissa mukana olivat lisäksi Kiteen kulttuuritoimi, ev.lut.seurakunta ja vapaaseurakunta. Juhla olikin sen vuoden mittavin kulttuuritapahtuma Kiteellä.
KYLÄKOULUN KUOLEMA
Vielä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa kylällä uskottiin kouluun riittävän oppilaita. Näin olisi varmaan käynytkin jos Kiteen koulutoimesta päättävät tahot olisivat pysyneet aiempien päätöstensä takana. Koulujen alinta oppilasmäärää nostamalla huomattiin kuitenkin ”säästöjä” syntyvän. Jossain vaiheessa saimme lukea lehdistä, että meidänkin koulu olisi piakkoin suljettavien listalla. Yllätyksenä tuli tieto, että koulumme suljettaisiin jo 1996 syksyllä. Koulutoimen taholta ei kylämme asukkaita ja lasten vanhempia millään tavoin informoitu. Niinpä täällä syntyikin aikamoinen mekkala asian tiimoilta. Kokouksia pidettiin ja päättäjille lähetettiin kirjelmiä. Pyysimme paria vuotta jatkoaikaa, jolloin oltaisiin paremmin selvillä tulevien vuosien oppilasmäristä. Kaikki turhaan.
NIINIKUMMUN KOULU 75 VUOTTA
Jo syksystä 1995 varauduimme järjestämään juhlatilaisuuden koulumme 75-vuotisen toiminnan merkeissä. Vaikka koulun lakkautuspäätös oli tiedossa, juhlat päätettiin järjestää. Juhlaan oli kutsuttu kylän entisiä oppilaita, kaikki kyläläiset ja koulun ystävät. Heitä tulikin yli 150 henkeä. Juhla kesti yli neljä tuntia. Ohjelmaa esittivät sekä nykyiset, että entiset oppilaat. Jokaisen kylämme sankarivainajan muistoksi sytytettiin kynttilä, samana päivänä kun sattui olemaan kaatuneitten muistopäivä. Juhla oli tavallaan myös niinikummun koulun hautajaispäivä. Syksyllä 1996 koulun ovat sulkeutuivat koulutyöltä.
KYLÄTOIMINTA JATKUU
Vaikka ajat ovat muuttuneet paljon kylätoiminnan alkuajoista ja kyläläisten aktiivisuus laskenut, tarvitaan kylätoimintaa edelleen. Monet jo perinteeksi muodostuneet tilaisuudet onnistuvat vain kylätoimikunnan avulla. Viime vuosina on järjestetty mm. suuren suosion saavuttaneet kylien väliset pilkkikilpailut, jotka ovat tuoneet mukavasti myös tuloja kylän kassaan.
Koko kylätoimikunnan historian ajan ovat kyläläisten ja kylätoimikunnan jäsenten lahjoitukset olleet merkittävä apu mm. arpajaisia järjestettäessä. Vastuuta ovat kuluneiden kahden vuosikymmenen ajan ehtineet kantaa jo kymmenet kyläläiset, monet pitkiäkin aikoja.